Sota huumeita vastaan
War on drugs – Sota huumeita vastaan = Yhdysvaltain hallituksen alullepanema kampanja, jonka tarkoitus on vähentää huumeiden kauppaliikennettä yhteistyössä muiden sotaan osallistuneiden valtioiden kanssa. Pääfunktiona on siis hillitä ja rajoittaa ”haitallisten ja epämieluisten” psykoaktiivisten aineiden tarjontaa ja kysyntää. Tämä aloite sisältää joukon lakeja ja toimintaperiaatteita, joiden on tarkoitus lakkauttaa edellämainittujen aineiden valmistus, jako ja käyttö.
Esipuhe
”War. War never changes.”
- Fallout 2
Huumeidenvastainen sota. On aina yhtä mielenkiintoista huomata, kuinka toistoa käytetään kaikkialla tehokeinona yhä uudelleen ja uudelleen. Onko joku lukenut vähään aikaan läpi valtavirran sanomalehteä, jossa sanoja ”sota”, ”terrori” tai ”uhka” ei mainita kertaakaan? Minun on pakko saada siitä kopio. Se olisikin melkoinen harvinaisuus.
Ai niin, unohdinko mainita sanan ”Huume”?
Kun mitä tahansa asiaa toistaa satoja kertoja, se jää lopulta ainakin elävästi mieleen. Kertaus on opintojen äiti, mutta entä jos alkuasetelmakin on jo päin mäntyä? Kuinka harhaan me voimme mahdollisesti johtaa muut ja myös itsemme?
Sota sinua vastaan
Totuus on, että tällä hetkellä USA rakastaa sotimista, jopa silloin kun mikään ei oikeastaan osoita olevansa välitön uhka valtiolle. Surullisinta tässä kaikessa on se, että sotaa käydään maan omia kansalaisia vastaan.
Sotaa käydään sekä asuntojen ulkopuolella että myös sisäpuolella, jos valtio kokee tämän tarpeelliseksi. Tämä on poliittinen sekä moraalinen ongelma: USA on vapaa valtio, ja vapaassa valtiossa jokaisella ihmisellä tulisi olla perustuslaillinen oikeus laittaa mitä tahansa kehonsa sisälle tai sieltä ulos, kunhan ei ole uhka muille ihmisille tai valtiolle.
Voidaan perustellusti sanoa, että huumeidenvastainen sota rikkoo vahvasti ihmisen perustuslaillista kotirauhaa, kunniaa ja yksityisyyttä.
Ääniharavointia ja demonisointia
Huumeidenvastaisen sodan lopputulos kuulostaa kuitenkin valtaosan korviin todella hienolta aikomukselta – ja siihen on syynsä. Tämä erittäin epärealistinen lakialoite toimi 70-luvulla oivallisena ääniharavana poliitikoille; Huumeiden maine oli valmiiksi demonisoitu, täysin turmeltu. Enää poliitikot tarvitsivat lain, jota he voisivat käyttää hyväkseen saadakseen suosion vaaleissa.
Valtaosa ihmisistä vielä nykypäivänäkin uskoo huumeiden olevan jonkinlaista mustaa magiaa, joka ottaa ihmiset haltuunsa. Ihminen pelkää tuntematonta, ja tätä valtaan pyrkivät tahot ovat tietoisesti käyttäneet ja tulevat aina käyttämään hyväkseen, kuten tälläkin kerralla: Yhdysvaltain 37. presidentti, republikaanipoliitikko Richard Nixon (1913 –1994) aloitti sodan huumeita vastaan.
Mitä meille ei kerrota on se, että tämä ei ole ensimmäinen yritys kieltää tiettyjä huumausaineita. Muistaako kukaan enää protestanttien alullepanemaa alkoholin kieltolakia?
(Uusin yritys 1919 - 1932 Suomessa, 1920 -1933 USA:ssa, pisimmillään Prinssi Edwardin saarella Kanadassa 1900 - 1948)
Kieltolaki = Kiertolaki
Kieltolaki eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta astui Suomessa voimaan 1.6.1919. Asetus koski kaikkia denaturoimattomia alkoholipitoisia juomia, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etanolia. Näiden aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin kuului valtiolliselle monopolille, Valtion Alkoholiliikkeelle.
- Kieltolaki ei onnistunut vähentämään alkoholin kulutusta, vaan jopa pahensi sitä. Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansa siirtyi väkevämpiin, laittomiin vaihtoehtoihin. Kieltolaki saikin Suomessa aikaan ennen näkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota osuvasti on kutsuttu myös pirtuajaksi. Kieltolakia on tämän vuoksi kutsuttu usein ivallisesti nimityksellä ”Kiertolaki”. 1
- Laiton ja valvomaton viinantuotanto aiheutti salakuljetuksen lisäksi lukuisia muita ongelmia. Hämäräperäisissä olosuhteissa huolimattomasti valmistettu viina saattoi sisältää metanolia, joka voi aiheuttaa jo pieninä annoksina sokeuden tai kuoleman. 1
- Väkeviin siirtyminen lisäsi alkoholismiin sairastumisen yleistymisen lisäksi maksavaivoja ja muita terveysongelmia. 1
- Poliisia kieltolaki työllisti runsaasti. Korruptio, salakuljetus ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan. Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä väkivaltarikoksina, joiden selvittelyyn tarvittiin poliisin apua. 1
- Järjestäytynyt rikollisuus hyötyi salakuljetuksesta valtavasti. Yhdysvaltain nykyinen järjestäytyneen rikollisuuden ongelma on saanut alkunsa tai ainakin merkittävästi pahentunut kieltolain takia. 1
Kieltolakia on usein käytetty esimerkkinä laista, joka toimii hyvältä kuulostavaa tarkoitustaan vastaan. Tällä hetkellä alkoholi ja tupakka on laillistettu, mutta samaa politiikkaa sovelletaan vielä tänäkin päivänä laittomiin huumausaineisiin. Voisiko huumeidenvastainen sota aiheittaa samanlaisia ongelmia kuin alkoholin kieltolaki aikoinaan?
Kriittinen analyysi huumeidenvastaisesta sodasta
Yhdysvaltain liittovaltion hallitus käytti yli 19 miljardia dollaria sotaan huumeita vastaan vuonna 2003, eli noin 600 $ / sekunti. Budjetti on noussut yli miljardilla dollarilla vuodesta 2003. 2 Valtio ja paikalliset hallitukset käyttivät ainakin 30 miljardia dollaria lisää. 3
Tähän väliin on hyvä pysähtyä hieman miettimään noita suuria rahasummia ja kysyä: Mitä Yhdysvallat on saanut näillä rahoilla aikaiseksi?
Huumausainerikoksista pidätettyjen henkilöiden lukumäärän odotetaan vuonna 2008 ylittävän vuoden 2006 pidätysten määrän (1,889,810). Vuonna 2006 poliisi teki enemmän pidätyksiä huumausainerikoksista (13,1% kaikista pidätyksistä) kuin mistään muusta rikoksesta.
Kannabispidätyksiä tapahtuu tällä hetkellä suhteessa: 1 amerikkalainen/38 sekuntia. 5
Vuodesta 1996 lähtien Yhdysvaltain vankilapopulaatio on kasvanut keskimäärin 43,266 vangilla vuodessa. Noin 25% näistä vangeista tuomitaan huumausainerikoksesta. 6
Lähes 4,000 uutta HIV-tartuntaa olisi mahdollista ennaltaehkäistä ennen vuotta 2009, jos liittovaltion kielto rahoittaa neulojenvaihtoa poistettaisiin tänä vuonna. Noin 10 tartuntaa pystyttäisiin ennaltaehkäisemään joka päivä. 7
Näitä lukemia tulee tarkastella kriittisesti ja esittää kysymyksiä:
1: ”Onko huumausaineita käyttävä ihminen niin suuri uhka valtiolle ja ihmisille, että hänet tulee ehdottomasti pidättää ja jopa vangita tästä rikoksesta? ”
Mikäli seuraa valtavirran mediaa ja poliitikkojen vaalipuheita, niin ehdottomasti on. Huumausaineita on demonisoitu jo pitkän aikaa. Tässä asiassa media ja poliitikot ovat onnistuneet. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki tarinat huumausaineiden vaarallisuudesta ovat totta. Keltään ei varmastikaan ole jäänyt kuulematta tarina nuoresta miehestä, joka ”LSD:tä otettuaan kuvitteli osaavansa lentää, hyppäsi ikkunasta alas ja kuoli.” Useat eivät kuitenkaan tiedä, että tätä tarinaa ei koskaan ole varmennettu millään tavalla. Kuka tämä nuori mies oli? Missäpäin maailmaa tämä tapahtui? Henkilön nimeä emme koskaan saa tietää, ja syy tähän on selvä: Koko tarina on valehteluun pohjaava propagandakertomus 60-70-luvulta, jolloin huumeidenvastainen sota oli saamassa alkuaan. Samanlaisia tarinoita on useita:
”LSD:tä ottaneet oppilaat tuijottavat aurinkoon, kunnes sokaistuvat!” 8
”LSD:tä ottanut mies on mielisairaalassa ja kuvittelee olevansa lasi appelsiinimehua!” 8
”Jos otat LSD:tä enemmän kuin seitsemän kertaa, olet virallisesti määriteltynä hullu!” 8
En tässä yritä väittää, etteivät huumeet olisi vaarallisia. Haluan vain sanoa, että näistä kauhutarinoista on totuus kaukana. Huumausaineista tulisi ehdottomasti kertoa realistisesti, koska valehtelulla on kohtalokkaat seuraukset. Kun ihmiset rupeavat ymmärtämään, että huumevalistus on valheellista, he laiminlyövät jopa totuudenmukaisimmat kohdat. On erittäin yleistä ajatella, että mihinkään kohtaan ei voi luottaa yhden kohdan osoittautuessa silkaksi demonisoinniksi. Huumausaineisiin kohdistuva kontrolli tulisi mitoittaa huumausaineiden haitallisuuden mukaisesti. Näin ei todellakaan nykypäivänä tapahdu. Tuntuu siltä, että oikein kerjäisimme lisää kuolonuhreja tällä nykypolitiikalla.
Lisäksi, vankiloiden täyttäminen pääosin täysin vaarattomilla ihmisillä on absurdiuden lisäksi vielä melkoisen kallista. Nämä varat voitaisiin mieluummin ohjata terveydenhuoltoon, koulutukseen ja riskit minimoivaan päihdepolitiikkaan.
2: ”Asetammeko valtiollisen lakialoitteen (vailla tieteellistä saati tilastollista pohjaa) perustuslain, terveyden ja ihmishenkien yläpuolelle? ”
Ilmeisesti valtaosa ihmisistä asettaa, ja samalla tiedostamatta rajoittaa omia perusoikeuksiaan. Asuntoihin on murtauduttu perustuslain kotirauhaa rikkoen, jopa suurten, aseistettujen SWAT-iskuryhmien kanssa. Viattomia ihmisiä on kuollut näiden ratsioiden yhteydessä. Useissa tapauksissa huumeita ei löydy ollenkaan. Näyttää siltä, että valtio tarkoituksenmukaisesti tekee huumeidenkäyttäjien elämästä helvettiä kieltämällä puhtaan välineistön jakelun ja murtautumalla koteihin. 9
Tämä ei valitettavasti ole ainoa perustuslakia rikkova kohta huumeidenvastaisessa sodassa. Sotaan huumeita vastaan sisältyy yllättäen myös suuri rasistinen lataus.
Voima-lehden artikkelia aiheesta, haastattelussa LEAP-järjestön (Law Enforcement Against Prohibition) toiminnanjohtaja Jack Cole:
”Richard Nixon aloitti vuonna 1970 sodan huumeita vastaan. Vaalikampanjassaan hän huomasi, että pelko on hyvä keino saada ääniä. Hän puhui paljon rikosten ja huumeiden vaarallisuudesta.”
”Nixonin motiivit olivat kuitenkin rasistiset. Hänen kansliapäällikkönsä H. R. Holdeman kirjoitti muistelmissaan, kuinka Nixon oli eräässä palaverissa sanonut, että mustat ovat Amerikan todellinen ongelma ja heidät pitää hoidella niin, ettei sitä huomaa kukaan.”
”Valitettavasti se on onnistunut erittäin hyvin. Olemme tuhonneet huumepolitiikallamme mustien yhteisöt”, huokaa Cole.
”Yhdysvalloissa on 100 000 asukasta kohden 717 valkoista ja 4 914 mustaa vankia. Etelä-Afrikassa oli apartheidin aikaan vuonna 1993 vangittuna 830 mustaa vastaavassa suhteessa. Jos tämä ei ole rasismia niin mikä sitten on?”
Jo tämä yksinään antaa selkeän kuvan huumeidenvastaisen sodan rasismista ja perustuslain vastaisesta epätasa-arvoisesta kohtelusta. Vastaavia tutkimuksia on lukuisia. Näitä tutkimuksia on luettavissa kirjoitukseni lopussa, luettavaa aiheesta-listan myötä.
Lopulta pääsemmekin tärkeimpään kysymykseen:
3. ”Onko sota huumeita vastaan vähentänyt
- huumausainekuolemia,...”
Ei. LEAP-järjestön mukaan...
Huumausainekuolemia oli vuonna 1979: 100 000 ihmistä/28 huumausainekuolemaa.
Huumaisainekuolemia oli vuonna 2000: 100 000 ihmistä/141 huumausainekuolemaa.
Määrän odotetaan nousevan.
”...ja huumeiden käyttöä?”
Ei. LEAP-järjestön mukaan...
Huumausaineiden käyttäjiä :
1965: 4 miljoonaa
2001: 110 miljoonaa
Huumeriippuvaisia USA:ssa:
1914: 1,3 % väestöstä
1970: 1,3 % väestöstä
2005: 1,3 % väestöstä
Varmasti joku alkaa pohtimaan nyt, että ”ainakin huumeidenvastainen sota pitää prosenttiluvun samassa”. Missä on tieteellinen ja tilastollinen näyttö asiasta? Kaikki mahdollinen todistusaineisto alkoholin kieltolaista lähtien todistaa, että päihteiden kriminalisointi lisää sekä käyttöä että vaaroja. Alla vielä lisää todistusaineistoa.
Huumeiden käyttö on noussut kaikissa huumeissa kieltolain jälkeen. Marihuanan käyttö on yleisesti ottaen jatkuvasti noussut. Samoin mm. kokaiinin käyttö on viisinkertaistunut välillä 1972-1988. Nykypäivänä heroiinin kerta-annoksen hinta on monin verroin halvempi kuin 70-luvulla, mikä tekee ostamisen helpommaksi. Tämän lisäksi aineen pitoisuus on reilusti vahvempaa:
1979: 3,90 dollaria, pitoisuus 3,6 %
1999: 0,80 dollaria, pitoisuus 38,2 %
1979: 3,90 dollaria, pitoisuus 3,6 %
1999: 0,80 dollaria, pitoisuus 38,2 %
Huumeiden käytön vähentäjänä sota huumeita vastaan on aikamme suurimpia epäonnistumisia.
Otetaan vielä yksi tilastollinen vertailu (2001) sellaisten valtioiden välillä, joissa päihdepolitiikka on täysin erilainen: Hollanti (Käytöstä ei rangaista, kannabis osittain laillista) vastaan USA. Maiden asukaslukujen erolla saattaa olla merkitystä, mutta yksin sen varassa ei kukaan voisi selittää näin tyrmistyttäviä eroja:
Marijuanan käyttö (yli 12-vuotiaat):
36.9% - USA
17.0% - Hollanti
Käyttänyt marijuanaa viime kuukauden sisällä (yli 12-vuotiaat):
5,4% - USA
3,0%- Hollanti
Heroiinin käyttö (yli 12-vuotiaat):
1,4% - USA
0,4% - Hollanti
Ylläolevasta vertailusta huomaamme, että tiukemman päihdepolitiikan omaava maa saa korkeampia prosenttiarvoja. Myös muut vertailutulokset osoittavat, että USA:n tiukka päihdepolitiikka antaa vain negatiivisia tuloksia. Kevyemmän päihdepolitiikan omaava maa taas antaa huomattavasti enemmän positiivisia tuloksia. 11
DPA:n (Drug Policy Alliance) raportin (2006) mukaan Yhdysvaltojen "huumevapaat alueet" eivät pidä nuoria erossa huumeista, vaan sen sijaan luovat vahvaa rodullista erottelua.
Sota huumeita vastaan on estänyt kannabiksen laitonta maahantuontia USA:han. Tämän johdosta salakuljettajat ovat siirtyneet kuljettamaan esim. heroiinia (pienikokoisempaa - helpompi salakuljettaa) kannabiksen sijasta. Lisäksi USA:n sisäiset kannabiksen kasvattajat ovat lisänneet tuotantoaan paikatakseen kysyntää.
Tiivistelmä
Jos tavoitteena on huumausaineiden aiheuttamien riskien minimoiminen, sota huumeita vastaan ei toimi. Tämä ”sota” on tarkoitettu ylläpidettäväksi, koska tietyt järjestöt hyötyvät taloudellisesti siitä, että ihmiset ovat surullisen epätietoisia aiheesta. Asiasta kaivataan ehdottomasti lisää keskustelua niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa. Nykyisin julkinen keskustelu päihdepolitiikasta tapahtuukin todella monien Internet-sivustojen keskustelupalstoilla. Oppilaitokset eivät taas uskalla herättää kritiikkiä asiasta, koska päihdepolitiikan kritisoiminen leimataan usein välittömästi huumemyönteisyydeksi. Tästä huumeille muodostuneesta sosiaalisesta polttomerkistä tulee päästä eroon mahdollisimman pian. Kritiikkiä ei vapaassa valtiossa tule missään nimessä tyrmätä, jos se herättää perusteltuja ja faktoihin perustuvia kysymyksiä kritiikin kohteesta.
Erittäin kriittistä tietoa huumeidenvastaisesta sodasta tarjoaa Drug War Facts-sivusto, jolla suosittelenkin aivan jokaista aiheesta kiinnostunutta henkilöä käymään.
LEAP-järjestö kertoo Voima-lehdessä olevassa artikkelissa hyvän vaihtoehtoratkaisun huumeidenvastaiselle sodalle:
”Mitä tapahtuisi, jos laillistaisimme huumeet tänään? Yhdysvalloissa käytetään joka vuosi 69 miljardia dollaria huumeiden vastaiseen sotaan. Pidätämme vuosittain 1,9 miljoonaa kansalaista, yritämme vaikeuttaa ja tuhotakin heidän elämäänsä kaikin tavoin.
Mitä jos vankeustuomioiden sijaan ohjaisimme tämän rahan koulutukseen, terveydenhoitoon, kunnollisiin asuntoihin ja työpaikkojen luomiseen?”Meidän tulee herätä ja kysyä itseltämme, haluammeko seurata Yhdysvaltain ja usean valtion vaaralliseksi todettua esimerkkiä, vai pitäisikö meidän sittenkin hylätä pinttyneet mallimme huumeista ja alkaa tarkastella asiaa totuudenmukaisesti? Eikö meidän tulisi mitoittaa huumausaineiden kontrolli realistisesti niiden vaarallisuuden mukaan? Olisiko mahdollista, että huumausaineet ovat vaarallisimmillaan laittomina?
Lähteet:
3. National Center on Addiction and Substance Abuse at Columbia University : "Shoveling Up: The Impact of Substance Abuse on State Budgets,"
10. Voima (6/2007), LEAP-järjestö
Luettavaa aiheesta: