Sota huumeita vastaan

Sota huumeita vastaan

War on drugs – Sota huumeita vastaan = Yhdysvaltain hallituksen alullepanema kampanja, jonka tarkoitus on vähentää huumeiden kauppaliikennettä yhteistyössä muiden sotaan osallistuneiden valtioiden kanssa. Pääfunktiona on siis hillitä ja rajoittaa ”haitallisten ja epämieluisten” psykoaktiivisten aineiden tarjontaa ja kysyntää. Tämä aloite sisältää joukon lakeja ja toimintaperiaatteita, joiden on tarkoitus lakkauttaa edellämainittujen aineiden valmistus, jako ja käyttö.

Esipuhe

”War. War never changes.”

- Fallout 2

Huumeidenvastainen sota. On aina yhtä mielenkiintoista huomata, kuinka toistoa käytetään kaikkialla tehokeinona yhä uudelleen ja uudelleen. Onko joku lukenut vähään aikaan läpi valtavirran sanomalehteä, jossa sanoja ”sota”, ”terrori” tai ”uhka” ei mainita kertaakaan? Minun on pakko saada siitä kopio. Se olisikin melkoinen harvinaisuus.

Ai niin, unohdinko mainita sanan ”Huume”?

Kun mitä tahansa asiaa toistaa satoja kertoja, se jää lopulta ainakin elävästi mieleen. Kertaus on opintojen äiti, mutta entä jos alkuasetelmakin on jo päin mäntyä? Kuinka harhaan me voimme mahdollisesti johtaa muut ja myös itsemme? 

Sota sinua vastaan

Totuus on, että tällä hetkellä USA rakastaa sotimista, jopa silloin kun mikään ei oikeastaan osoita olevansa välitön uhka valtiolle. Surullisinta tässä kaikessa on se, että sotaa käydään maan omia kansalaisia vastaan.

Sotaa käydään sekä asuntojen ulkopuolella että myös sisäpuolella, jos valtio kokee tämän tarpeelliseksi. Tämä on poliittinen sekä moraalinen ongelma: USA on vapaa valtio, ja vapaassa valtiossa jokaisella ihmisellä tulisi olla perustuslaillinen oikeus laittaa mitä tahansa kehonsa sisälle tai sieltä ulos, kunhan ei ole uhka muille ihmisille tai valtiolle.

Voidaan perustellusti sanoa, että huumeidenvastainen sota rikkoo vahvasti ihmisen perustuslaillista kotirauhaa, kunniaa ja yksityisyyttä.

Ääniharavointia ja demonisointia

Huumeidenvastaisen sodan lopputulos kuulostaa kuitenkin valtaosan korviin todella hienolta aikomukselta – ja siihen on syynsä. Tämä erittäin epärealistinen lakialoite toimi 70-luvulla oivallisena ääniharavana poliitikoille; Huumeiden maine oli valmiiksi demonisoitu, täysin turmeltu. Enää poliitikot tarvitsivat lain, jota he voisivat käyttää hyväkseen saadakseen suosion vaaleissa.

Valtaosa ihmisistä vielä nykypäivänäkin uskoo huumeiden olevan jonkinlaista mustaa magiaa, joka ottaa ihmiset haltuunsa. Ihminen pelkää tuntematonta, ja tätä valtaan pyrkivät tahot ovat tietoisesti käyttäneet ja tulevat aina käyttämään hyväkseen, kuten tälläkin kerralla: Yhdysvaltain 37. presidentti, republikaanipoliitikko Richard Nixon (1913 –1994) aloitti sodan huumeita vastaan.

Mitä meille ei kerrota on se, että tämä ei ole ensimmäinen yritys kieltää tiettyjä huumausaineita. Muistaako kukaan enää protestanttien alullepanemaa alkoholin kieltolakia?

^{(Uusin yritys 1919 - 1932 Suomessa, 1920 -1933 USA:ssa, pisimmillään Prinssi Edwardin saarella Kanadassa 1900 - 1948)}

Kieltolaki = Kiertolaki

Kieltolaki eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta astui Suomessa voimaan 1.6.1919. Asetus koski kaikkia denaturoimattomia alkoholipitoisia juomia, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etanolia. Näiden aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin kuului valtiolliselle monopolille, Valtion Alkoholiliikkeelle.

Katsotaanpa, mitä asioita tämä kieltolaki toi sekä Yhdysvalloille että Suomelle:

- Kieltolaki ei onnistunut vähentämään alkoholin kulutusta, vaan jopa pahensi sitä. Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansa siirtyi väkevämpiin, laittomiin vaihtoehtoihin. Kieltolaki saikin Suomessa aikaan ennen näkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota osuvasti on kutsuttu myös pirtuajaksi. Kieltolakia on tämän vuoksi kutsuttu usein ivallisesti nimityksellä ”Kiertolaki”. ¹

- Laiton ja valvomaton viinantuotanto aiheutti salakuljetuksen lisäksi lukuisia muita ongelmia. Hämäräperäisissä olosuhteissa huolimattomasti valmistettu viina saattoi sisältää metanolia, joka voi aiheuttaa jo pieninä annoksina sokeuden tai kuoleman. ¹
- Väkeviin siirtyminen lisäsi alkoholismiin sairastumisen yleistymisen lisäksi maksavaivoja ja muita terveysongelmia. ¹

- Poliisia kieltolaki työllisti runsaasti. Korruptio, salakuljetus ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan. Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä väkivaltarikoksina, joiden selvittelyyn tarvittiin poliisin apua. ¹

- Järjestäytynyt rikollisuus hyötyi salakuljetuksesta valtavasti. Yhdysvaltain nykyinen järjestäytyneen rikollisuuden ongelma on saanut alkunsa tai ainakin merkittävästi pahentunut kieltolain takia. ¹

Kieltolakia on usein käytetty esimerkkinä laista, joka toimii hyvältä kuulostavaa tarkoitustaan vastaan. Tällä hetkellä alkoholi ja tupakka on laillistettu, mutta samaa politiikkaa sovelletaan vielä tänäkin päivänä laittomiin huumausaineisiin. Voisiko huumeidenvastainen sota aiheittaa samanlaisia ongelmia kuin alkoholin kieltolaki aikoinaan? 

Kriittinen analyysi huumeidenvastaisesta sodasta

Yhdysvaltain liittovaltion hallitus käytti yli 19 miljardia dollaria sotaan huumeita vastaan vuonna 2003, eli noin 600 $ / sekunti. Budjetti on noussut yli miljardilla dollarilla vuodesta 2003. ² Valtio ja paikalliset hallitukset käyttivät ainakin 30 miljardia dollaria lisää. ³

Tähän väliin on hyvä pysähtyä hieman miettimään noita suuria rahasummia ja kysyä: Mitä Yhdysvallat on saanut näillä rahoilla aikaiseksi?

Huumausainerikoksista pidätettyjen henkilöiden lukumäärän odotetaan vuonna 2008 ylittävän vuoden 2006 pidätysten määrän (1,889,810). Vuonna 2006 poliisi teki enemmän pidätyksiä huumausainerikoksista (13,1% kaikista pidätyksistä) kuin mistään muusta rikoksesta.

Huumausainepidätyksiä tapahtuu tällä hetkellä suhteessa: 1 amerikkalainen/17 sekuntia. ⁴

Poliisi pidätti arviolta 829,625 henkilöä kannabiksen käytöstä ja hallussapidosta vuonna 2006. Tämä on Yhdysvaltojen korkein vuosittainen pidätysmäärä kannabisrikoksista, mitä on ikinä kirjattu ylös. Kannabissyytteistä arviolta 89 % (738,915 amerikkalaista) johtui pelkästä kannabiksen hallussapidosta.

Kannabispidätyksiä tapahtuu tällä hetkellä suhteessa: 1 amerikkalainen/38 sekuntia. ⁵
Vuodesta 1996 lähtien Yhdysvaltain vankilapopulaatio on kasvanut keskimäärin 43,266 vangilla vuodessa. Noin 25% näistä vangeista tuomitaan huumausainerikoksesta. ⁶

Lähes 4,000 uutta HIV-tartuntaa olisi mahdollista ennaltaehkäistä ennen vuotta 2009, jos liittovaltion kielto rahoittaa neulojenvaihtoa poistettaisiin tänä vuonna. Noin 10 tartuntaa pystyttäisiin ennaltaehkäisemään joka päivä. ⁷

Näitä lukemia tulee tarkastella kriittisesti ja esittää kysymyksiä:

1: ”Onko huumausaineita käyttävä ihminen niin suuri uhka valtiolle ja ihmisille, että hänet tulee ehdottomasti pidättää ja jopa vangita tästä rikoksesta? ”

Mikäli seuraa valtavirran mediaa ja poliitikkojen vaalipuheita, niin ehdottomasti on. Huumausaineita on demonisoitu jo pitkän aikaa. Tässä asiassa media ja poliitikot ovat onnistuneet. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki tarinat huumausaineiden vaarallisuudesta ovat totta. Keltään ei varmastikaan ole jäänyt kuulematta tarina nuoresta miehestä, joka ”LSD:tä otettuaan kuvitteli osaavansa lentää, hyppäsi ikkunasta alas ja kuoli.” Useat eivät kuitenkaan tiedä, että tätä tarinaa ei koskaan ole varmennettu millään tavalla. Kuka tämä nuori mies oli? Missäpäin maailmaa tämä tapahtui? Henkilön nimeä emme koskaan saa tietää, ja syy tähän on selvä: Koko tarina on valehteluun pohjaava propagandakertomus 60-70-luvulta, jolloin huumeidenvastainen sota oli saamassa alkuaan. Samanlaisia tarinoita on useita:

”LSD:tä ottaneet oppilaat tuijottavat aurinkoon, kunnes sokaistuvat!” ⁸
”LSD:tä ottanut mies on mielisairaalassa ja kuvittelee olevansa lasi appelsiinimehua!” ⁸
”Jos otat LSD:tä enemmän kuin seitsemän kertaa, olet virallisesti määriteltynä hullu!” ⁸

En tässä yritä väittää, etteivät huumeet olisi vaarallisia. Haluan vain sanoa, että näistä kauhutarinoista on totuus kaukana. Huumausaineista tulisi ehdottomasti kertoa realistisesti, koska valehtelulla on kohtalokkaat seuraukset. Kun ihmiset rupeavat ymmärtämään, että huumevalistus on valheellista, he laiminlyövät jopa totuudenmukaisimmat kohdat. On erittäin yleistä ajatella, että mihinkään kohtaan ei voi luottaa yhden kohdan osoittautuessa silkaksi demonisoinniksi. Huumausaineisiin kohdistuva kontrolli tulisi mitoittaa huumausaineiden haitallisuuden mukaisesti. Näin ei todellakaan nykypäivänä tapahdu. Tuntuu siltä, että oikein kerjäisimme lisää kuolonuhreja tällä nykypolitiikalla.

Lisäksi, vankiloiden täyttäminen pääosin täysin vaarattomilla ihmisillä on absurdiuden lisäksi vielä melkoisen kallista. Nämä varat voitaisiin mieluummin ohjata terveydenhuoltoon, koulutukseen ja riskit minimoivaan päihdepolitiikkaan.

2: ”Asetammeko valtiollisen lakialoitteen (vailla tieteellistä saati tilastollista pohjaa) perustuslain, terveyden ja ihmishenkien yläpuolelle? ”

Ilmeisesti valtaosa ihmisistä asettaa, ja samalla tiedostamatta rajoittaa omia perusoikeuksiaan. Asuntoihin on murtauduttu perustuslain kotirauhaa rikkoen, jopa suurten, aseistettujen SWAT-iskuryhmien kanssa. Viattomia ihmisiä on kuollut näiden ratsioiden yhteydessä. Useissa tapauksissa huumeita ei löydy ollenkaan. Näyttää siltä, että valtio tarkoituksenmukaisesti tekee huumeidenkäyttäjien elämästä helvettiä kieltämällä puhtaan välineistön jakelun ja murtautumalla koteihin. ⁹

Tämä ei valitettavasti ole ainoa perustuslakia rikkova kohta huumeidenvastaisessa sodassa. Sotaan huumeita vastaan sisältyy yllättäen myös suuri rasistinen lataus.
Voima-lehden artikkelia aiheesta, haastattelussa LEAP-järjestön (Law Enforcement Against Prohibition) toiminnanjohtaja Jack Cole:

”Richard Nixon aloitti vuonna 1970 sodan huumeita vastaan. Vaalikampanjassaan hän huomasi, että pelko on hyvä keino saada ääniä. Hän puhui paljon rikosten ja huumeiden vaarallisuudesta.”

”Nixonin motiivit olivat kuitenkin rasistiset. Hänen kansliapäällikkönsä H. R. Holdeman kirjoitti muistelmissaan, kuinka Nixon oli eräässä palaverissa sanonut, että mustat ovat Amerikan todellinen ongelma ja heidät pitää hoidella niin, ettei sitä huomaa kukaan.”

”Valitettavasti se on onnistunut erittäin hyvin. Olemme tuhonneet huumepolitiikallamme mustien yhteisöt”, huokaa Cole.

”Yhdysvalloissa on 100 000 asukasta kohden 717 valkoista ja 4 914 mustaa vankia. Etelä-Afrikassa oli apartheidin aikaan vuonna 1993 vangittuna 830 mustaa vastaavassa suhteessa. Jos tämä ei ole rasismia niin mikä sitten on?”

Taloustutkimusyritys National Household Surveyn mukaan 72 prosenttia huumeiden käyttäjistä ja kauppiaista on valkoisia, mustia 13 prosenttia. Valtaosa huumausaineiden vuoksi vangituista on kuitenkin mustia. Ennen vuotta 1970, jolloin Nixon aloitti huumesotansa, pidätyksiä oli vain muutamia kymmeniä tuhansia vuodessa. Vuonna 2005 pidätettiin yli 1,9 miljoonaa ihmistä. Pidätyksistä 88 prosenttia johtui marihuanan hallussapidosta. ¹⁰

Jo tämä yksinään antaa selkeän kuvan huumeidenvastaisen sodan rasismista ja perustuslain vastaisesta epätasa-arvoisesta kohtelusta. Vastaavia tutkimuksia on lukuisia. Näitä tutkimuksia on luettavissa kirjoitukseni lopussa, luettavaa aiheesta-listan myötä.
Lopulta pääsemmekin tärkeimpään kysymykseen:

3. ”Onko sota huumeita vastaan vähentänyt
- huumausainekuolemia,...”

Ei. LEAP-järjestön mukaan...
Huumausainekuolemia oli vuonna 1979: 100 000 ihmistä/28 huumausainekuolemaa.
Huumaisainekuolemia oli vuonna 2000: 100 000 ihmistä/141 huumausainekuolemaa.
Määrän odotetaan nousevan.

”...ja huumeiden käyttöä?”

Ei. LEAP-järjestön mukaan...
Huumausaineiden käyttäjiä :
1965: 4 miljoonaa
2001: 110 miljoonaa
Huumeriippuvaisia USA:ssa:
1914: 1,3 % väestöstä
1970: 1,3 % väestöstä
2005: 1,3 % väestöstä

Varmasti joku alkaa pohtimaan nyt, että ”ainakin huumeidenvastainen sota pitää prosenttiluvun samassa”. Missä on tieteellinen ja tilastollinen näyttö asiasta? Kaikki mahdollinen todistusaineisto alkoholin kieltolaista lähtien todistaa, että päihteiden kriminalisointi lisää sekä käyttöä että vaaroja. Alla vielä lisää todistusaineistoa.

Huumeiden käyttö on noussut kaikissa huumeissa kieltolain jälkeen. Marihuanan käyttö on yleisesti ottaen jatkuvasti noussut. Samoin mm. kokaiinin käyttö on viisinkertaistunut välillä 1972-1988. Nykypäivänä heroiinin kerta-annoksen hinta on monin verroin halvempi kuin 70-luvulla, mikä tekee ostamisen helpommaksi. Tämän lisäksi aineen pitoisuus on reilusti vahvempaa:
1979: 3,90 dollaria, pitoisuus 3,6 %
1999: 0,80 dollaria, pitoisuus 38,2 %

Huumeiden käytön vähentäjänä sota huumeita vastaan on aikamme suurimpia epäonnistumisia.

Otetaan vielä yksi tilastollinen vertailu (2001) sellaisten valtioiden välillä, joissa päihdepolitiikka on täysin erilainen: Hollanti (Käytöstä ei rangaista, kannabis osittain laillista) vastaan USA. Maiden asukaslukujen erolla saattaa olla merkitystä, mutta yksin sen varassa ei kukaan voisi selittää näin tyrmistyttäviä eroja:

Marijuanan käyttö (yli 12-vuotiaat):
36.9% - USA
17.0% - Hollanti

Käyttänyt marijuanaa viime kuukauden sisällä (yli 12-vuotiaat):
5,4% - USA
3,0%- Hollanti

Heroiinin käyttö (yli 12-vuotiaat):
1,4% - USA
0,4% - Hollanti
Ylläolevasta vertailusta huomaamme, että tiukemman päihdepolitiikan omaava maa saa korkeampia prosenttiarvoja. Myös muut vertailutulokset osoittavat, että USA:n tiukka päihdepolitiikka antaa vain negatiivisia tuloksia. Kevyemmän päihdepolitiikan omaava maa taas antaa huomattavasti enemmän positiivisia tuloksia. ¹¹

DPA:n (Drug Policy Alliance) raportin (2006) mukaan Yhdysvaltojen "huumevapaat alueet" eivät pidä nuoria erossa huumeista, vaan sen sijaan luovat vahvaa rodullista erottelua.
Sota huumeita vastaan on estänyt kannabiksen laitonta maahantuontia USA:han. Tämän johdosta salakuljettajat ovat siirtyneet kuljettamaan esim. heroiinia (pienikokoisempaa - helpompi salakuljettaa) kannabiksen sijasta. Lisäksi USA:n sisäiset kannabiksen kasvattajat ovat lisänneet tuotantoaan paikatakseen kysyntää.

Tiivistelmä

Suurin ongelma huumeidenvastaisessa sodassa lienee se, että ihmiset ajattelevat, että päihteiden kriminalisoinnin myötä koko huumeongelma on ratkaistu, tai että sen haitat olisi ainakin minimoitu. Todistusaineisto kuitenkin osoittaa, että rahaa sotaan huumeita vastaan käytetään nykypäivänä yli 70 000 000 000 $ / vuosi, eikä positiivista näyttöä löydy sille, että rahoille saataisiin vastinetta.

Jos tavoitteena on huumausaineiden aiheuttamien riskien minimoiminen, sota huumeita vastaan ei toimi. Tämä ”sota” on tarkoitettu ylläpidettäväksi, koska tietyt järjestöt hyötyvät taloudellisesti siitä, että ihmiset ovat surullisen epätietoisia aiheesta. Asiasta kaivataan ehdottomasti lisää keskustelua niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa. Nykyisin julkinen keskustelu päihdepolitiikasta tapahtuukin todella monien Internet-sivustojen keskustelupalstoilla. Oppilaitokset eivät taas uskalla herättää kritiikkiä asiasta, koska päihdepolitiikan kritisoiminen leimataan usein välittömästi huumemyönteisyydeksi. Tästä huumeille muodostuneesta sosiaalisesta polttomerkistä tulee päästä eroon mahdollisimman pian. Kritiikkiä ei vapaassa valtiossa tule missään nimessä tyrmätä, jos se herättää perusteltuja ja faktoihin perustuvia kysymyksiä kritiikin kohteesta.

Erittäin kriittistä tietoa huumeidenvastaisesta sodasta tarjoaa Drug War Facts-sivusto, jolla suosittelenkin aivan jokaista aiheesta kiinnostunutta henkilöä käymään.

LEAP-järjestö kertoo Voima-lehdessä olevassa artikkelissa hyvän vaihtoehtoratkaisun huumeidenvastaiselle sodalle:

”Mitä tapahtuisi, jos laillistaisimme huumeet tänään? Yhdysvalloissa käytetään joka vuosi 69 miljardia dollaria huumeiden vastaiseen sotaan. Pidätämme vuosittain 1,9 miljoonaa kansalaista, yritämme vaikeuttaa ja tuhotakin heidän elämäänsä kaikin tavoin.

Mitä jos vankeustuomioiden sijaan ohjaisimme tämän rahan koulutukseen, terveydenhoitoon, kunnollisiin asuntoihin ja työpaikkojen luomiseen?”

Meidän tulee herätä ja kysyä itseltämme, haluammeko seurata Yhdysvaltain ja usean valtion vaaralliseksi todettua esimerkkiä, vai pitäisikö meidän sittenkin hylätä pinttyneet mallimme huumeista ja alkaa tarkastella asiaa totuudenmukaisesti? Eikö meidän tulisi mitoittaa huumausaineiden kontrolli realistisesti niiden vaarallisuuden mukaan? Olisiko mahdollista, että huumausaineet ovat vaarallisimmillaan laittomina?

Lähteet:

1. Cato-institute: Alcohol prohibition was a failure

2. Office of National Drug Control Policy

3. National Center on Addiction and Substance Abuse at Columbia University: "Shoveling Up: The Impact of Substance Abuse on State Budgets,"

4. Uniform Crime Reports, Federal Bureau of Investigation

5. Uniform Crime Reports, Federal Bureau of Investigation

6. U.S. Dept. of Justice, Bureau of Justice Statistics

7. Center for AIDS Prevention Studies, University of California, San Francisco

8. Several students tripping on LSD stared at the sun until blinded and other LSD-myths: False

9. Drug war victims

10. Voima (6/2007), LEAP-järjestö

11. The Netherlands and the United States: A Comparison

Luettavaa aiheesta:

1. The war on drugs is lost

2. What's wrong with the drug war?

3. National Bureau of Economic Research: The economic theory of illegal goods - the case of drugs

4. Drug War Facts

5. War On Drugs Clock

Kannabis

Esipuhe

Äitini tuppasi sanomaan, että "huume kuin huume", ja olin aina pohjannut tähän sanontaan. Tuomitsin kaikki huumeet kammottavina aineina, jotka joku psykopaatti vain keksi saadakseen muut samaan elämäntilanteeseen, jossa itse oli. Eräänä päivänä koitti se kohtalokas hetki: minut lytättiin kumoon väittelyssä kerta kaikkiaan massiivisilla vasta-argumenteilla; minulta vedettiin matto alta. Tunsin itseni todella, todella petetyksi. Valistus, jota oli tahkottu yläasteen alusta lähtien meihin nuorukaisiin, alkoi tuntua halveksuttavalta ja vihattavalta asialta. Tunsin syvää vihaa valtiota kohtaan. Kuinka meitä saatettiinkin kusettaa niin pahasti?

Toivuin kuitenkin nopeasti, koska minun on sanottu omaavan tervettä itsekritiikkiä. Siitä päivästä lähtien olen halunnut puhua järkeä niille ihmisille, jotka haluavat kuunnella. Jos luet merkintäni loppuun, kunnioitan sinua suuresti, olitpa sitten merkintääni puolesta tai vastaan.

Esipuheessa varoitan jo teitä herkkäuskoisimpia vaihtamaan profiilia, koska tämä saattaa kumota kuvaanne Suomen huumausainepolitiikasta ja erityisesti kannabiksesta. Jos nielette sellaisenaan suomalaisen huumevalistuksen jokaisen osa-alueen ja ette hyväksy asian kriittistä tarkastelua, tämä teksti ei ole teille. Täällä ei ole teille mitään muuta kuin "Huumemyönteistä hirvitystä."


Kannabis

Aluksi selvennyksiä:
Punainen teksti = Väite, jonka alapuolella lukee vastaväite.
Keltainen teksti = Tarkentaa asioita, jotka liittyvät aiheeseen (esim. termien määritelmät).
Alleviivattu teksti = Painottamaan kyseisen kohdan tärkeyttä.
Vihreä teksti = Maustetta päätekstille.

Aluksi Wikipediasta lainattua tekstiä kannabiksen kriminalisoinnista Suomessa (Heti alkuun pitää sanoa, että käytän kyseiseltä sivustolta vain lähdeviitteellistä tekstiä, eli Wikipediaan skeptisesti suhtautuvat voivat ottaa rennosti):

"- Hallituksen esityksessä (kannabiksen) käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi.

- Eduskunnassa lakivaliokunta suositteli käytön kriminalisointia.

- Talousvaliokunta asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa arpa ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi,

joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan."

Suomen lakivaliokunta vahvistaa, että (92 - 80 =) 12 ihmistä ratkaisi kannabiksen laillisuuskiistan Suomessa. Kriminalisoinnin syyt eivät olleet missään vaiheessa terveydellisiä, vaan valtiollisia. Toisin sanoen, kannabista ei kielletty Suomessa siksi, että se olisi terveydellisesti vaarallinen yhteiskuntarakenteellemme. Tekstissäni yritän pohtia, mikä olisi kriminalisoinnin pääfunktio.

WHO:n (World Health Organisation, terveystieteellisesti-ja tiedollisesti koulutettu järjestö) raportti kannabiksesta mahdollisesti sensuroitiin Suomessa liian huumemyönteisenä. Sensurointi tapahtui ei-tieteellisen, valtiollisen tahon toimesta. Apuna käytettiin propagandan (Kansankiihotus) eri keinoja.

Tässä suomalaisen huumausainepolitiikan epäkohtia kannabiksesta.

1: Demonisointi

Demonisoinnilla tarkoitetaan keinoa kiihottaa kansaa leimaamalla x pirulliseksi asiaksi, josta aiheutuu silkkaa harmia. Tätä tapaa on käytetty keskiajalla tieteellisten teosten polttamisen syynä. Keskiajan kirkkolaitos tuomitsi useat teokset harhaoppisiksi paholaisen töiksi. Juuri tämän vuoksi keskiajalla ja sen jälkeenkin tapahtui tieteen taantumista.

Esimerkiksi "Origin of Species"- teoksen kirjoittaja, evoluutioteorian isä, Charles Robert Darwin, joutui piilottelemaan teostaan jonkin aikaa ennen sen julkaisemista, koska pelkäsi kirkon tuomitsevan teoksen luomiskertomuksen vastaisena ja täten vainoamaan teosta. "Origin of Species" on yhä nykyisenkin tiedeyhteisön tärkeimpien teosten joukossa ja evoluutioteoria on tiedeyhteisössä yleisesti hyväksytty paradigma.

Yleisesti ottaen, demonisoinnin käyttäminen propagandan keinona lisää suppeakatseisuutta sekä epätietoisuutta x:stä, koska asioiden suora tuomitseminen kieltää välittömästi mahdollisten vastapuolen väitteiden tieteellisen pohjan.

Kannabista yritetään jatkuvasti demonisoida. Tässä yleisimpiä väitteitä:

- Väite 1A: Ihminen ei saa käyttää kannabista, koska se on aine, joka ei kuulu ihmisen elimistöön olennaisesti.

a) Kannabis aiheuttaa mielihyvän ja rentoutumisen tunnetta. Ihminen hakee koko elämänsä ajan
näitä olotiloja. Kannabis on luonnonmukainen aine ja sen hermostolliset vaikutukset ovat lieviä, kun vertauskohteena on vaikkapa alkoholi. Tämä on enemmänkin moraalinen kysymys.

b) Tämän väitteen perusteella tulisi siis kaupasta poistaa mm. suklaa ja kahvi. Mikseivät väitteen esittäjät useimmiten kuitenkaan halua tätä? Nämä aineet eivät myöskään kuulu olennaisesti ihmisen elimistöön ja aiheuttavat mielihyvää sekä riippuvuutta. Lisäksi kahvista löytyy todistetusti useita terveyshaittoja.

- Väite 1B: Amsterdamissa (Alankomaiden pääkaupunki) huumeturismi on lisääntynyt kannabiksen laillistamisen vuoksi.

a) Wikipedia:

"Alankomaissa laki ei suoraan salli kannabistuotteiden myyntiä, mutta käytännössä se on mahdollista coffee shopeissa (lakia ei sovelleta niissä, hollanniksi wordt gedoogd), kun seuraavat ehdot täyttyvät:

* ei alaikäisille
* ei kovia huumeita
* ei mainontaa
* ei aseita"

b) Tämä väite oikeastaan puolustaa kannabiksen dekriminalisointia. Mikäli kannabis olisi useissa maissa laillista, huumeturismia ei olisi.

c) Alankomaissa ei ole tapahtunut yhtäkään erityisen haitallista tapausta (esim. yhteiskuntarakenteen muutos huonompaan suuntaan, järjestäytyneen rikollisuuden kasvu, aikuisten ja nuorten passivoituminen), jolla olisi yhteyttä kannabiksen osittaiseen laillisuuteen.

d) Väitteet siitä, että kannabiksen osittaista laillistamista kaduttaisiin Alankomaissa yleisellä tasolla, ovat vailla tilastollista sekä tieteellistä pohjaa.

- Väite 1C: Kuuluisan porttiteorian mukaan kannabiksen käyttäjä siirtyy vahvempiin huumeisiin kauppiaiden jakeluverkoston kautta.

a) Porttiteoriaan vetoavat kannabiksen tuomitsijat ovat ristiriidassa itsensä kanssa. Porttiteorialla voidaan nimittäin
puolustaa kannabiksen laillistamista enemmän kuin rikollistamista:

Huumekauppiaat myyvät mitä tahansa ainetta, kunhan sen myynti tuottaa voittoa.
-> Huumekauppiaiden menettäessä bisneksensä valtiolle jakeluverkostoa vahvempiin huumeisiin ei enää olisi. Valtio ei nimittäin rupea kaupittelemaan vahvempia huumeita.

b) Lähes 100%:n varmuudella huumekauppiaat ovat kannabiksen rikollistamisen kannalla omien liiketoimiensa eduksi.

c) Tutkitusti tupakan käyttö nuorella iällä voi johtaa voimakkaaseen alkoholinkäyttöön vanhempana. Tupakkaa ei kukaan ole kuitenkaan viitsinyt asiasta erityisemmin syyttää.

d) Kannabiksen tuomitseminen porttiteorialla on kausaalisuuden ja korrelaation sekoittamista keskenään.

Alla yleinen päättelyvirhe, joka noudattaan tismalleen samaa vajaavaista logiikkaa kuin porttiteoriakin vedotessaan tilastoihin.

Yliopistosta löytyy keskimäärin enemmän homoseksuaaleja kuin koko Suomen kattavasta otoksesta.

Tämä on tilastollinen fakta, mutta se ei tarkoita yliopistojen tekevän ihmisistä homoseksuaaleja.

--

Mitä voimme tehdä estääksemme demonisoinnin?

- Painostaa valtiota kertomaan huumeista tieteellisin todistein valehtelematta, omaa etuaan ajamatta tai totuutta
vääristämättä. Hätäisiä empiirisiä johtopäätöksiä (yksittäistapauksia) tulisi tarkastella erittäin kriittisesti.

--

2: Medikalisointi

Medikalisoinnilla tarkoitetaan keinoa leimata x lääketieteellisesti.

Tätä tapaa on käytetty aikoinaan homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen. Nykyään homoseksuaalisuus on poistettu sairausluokituksesta. Poistosyy: Homoseksuaalisuus ei ole sairaus.

Medikalisointi on yksi toimivimmista keinoista lisätä kansan epätietoa vääristetyllä tai tekaistulla tiedolla juuri
siksi, että satunnaisen kuulijan korvaan tämä "tieto" saattaa kuulostaa täysin uskottavalta. Medikalisointi siis
yleisesti ottaen lisää epätietoisuutta, suppeakatseisuutta ja medikalisoitujen osapuolten syrjintää.

- Väite 2A: Kannabis lisää kuolleisuutta.

a) Tälle väitteelle ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Silti se tulee esiin
huumevalistuksessa. Suomen valtion järjestämä valistusperiaate valehteleekin sinisilmäisille
nuorille, vaikka sen pitäisi pohjata väitteensä tieteeseen.

b) Tieteelliset ja tilastolliset tutkimukset todistavat, että
yksikään ihminen historiassa ei tiettävästi ole koskaan kuollut kannabikseen.

On sanottu, että ainoa tapa kuolla kannabikseen on jäädä 30 kiloa kannabista sisältävän paketin alle,
jos paketti pudotetaan n. kolmannesta kerroksesta. Tässäkin tapauksessa
kannabis olisi epäsuorassa yhteydessä kuolemaan.

- Väite 2B: Kannabis voi myrkyttää ihmisen vakavasti ja sitä kauttaa tappaa.

a) Kannabiksen sisältämää tetrohydrokannabinolia (THC) tarvittaan huomattavasti suurempi määrä kuolettavaan annokseen (eläinkokeellisesti testattu) kuin muilla yleisesti käytetyillä päihteillä (Alkoholi, tupakka).

b) Ihmisillä ei ole havaittu THC:n yliannostuksesta johtuvaa kuolemaa. Kannabis on liian myrkytöntä tappaakseen.

- Väite 2C: Kannabis aiheuttaa useita sairauksia ja terveyshaittoja.

a) Tämä väite on samalla tavalla vailla varmaa tieteellistä pohjaa kuin kaksi ensimmäistäkin väitettä.

b) Kannabiksen polttaminen aiheuttanee suun alueella ja hengityselimistössä samoja haittoja kuin tupakka, mutta lievempinä. Tutkijat ovat kuitenkin epäileväisiä siitä, voiko haittoja verrata edes tupakan vastaaviin, koska tupakka on huomattavasti myrkyllisempää kuin kannabis. Kannabiksen nauttiminen raskaana on tutkinnan alla, mutta nykyisten tutkimusten mukaan sikiön kasvu voi hidastua.

c) Kannabiksen vaikutusta ihmisen elimistöön tutkitaan vielä, koska tutkimuksissa ei ole
havaittu haittavaikutuksia ihmisen immuunijärjestelmässä. Kannabis ei ole myöskään lisännyt hiv-positiivilla miehillä riskiä sairastua aids:iin.

- Väite 2D: Kannabis aiheuttaa kognitiivisia komplikaatioita.

a) Kannabis heikentää ihmisen kognitiivisista toiminnoista tarkkaavaisuutta ja suoriutumiskykyä monitoimisuutta vaativissa tehtävissä. Näihin tehtäviin kuuluu esimerkiksi autolla ajaminen.

Ei ole huumausaineiden laillisuudesta kiinni, olemmeko turvassa vastuuttomien ihmisten teoilta. Esimerkiksi alkoholi on laillinen päihde, mutta rattijuoppous on rikos. Yhtä lailla kannabiksen käyttö esimerkiksi autoilun yhteydessä on vaaratekijä ja siten myös rikos, vaikka kannabis laillistettaisiinkin. Huumevalistuksen tulisi opettaa yhteiskunnallista vastuuta huumausaineiden käytöstä.

b) Jos kannabista nauttii liikaa, voi mahdollisesti seurata harhaluuloja. Tämä ongelma ilmenee
tosin suurimmaksi osaksi vain ensikertalaisilla, jotka eivät osaa kontrolloida käyttöään. Siksi kannabiksen vaaroista tulisikin valistaa ihmisiä kertomalla oikeaoppisesta käytöstä.

c) Kannabiksella ei tutkitusti esiinny käytönjälkeisiä kognitiivisia oireita, toisin kuin alkoholilla.

d) Alkoholiakaan ei ole tuomittu laittomaksi kognitiivisten ongelmien vuoksi, vaikka sen vaikutus kognitiivisiin toimintoihin on tutkitusti paljon voimakkaampaa kuin kannabiksen. Alkoholista voi seurata täydellinen muistinmenetys, kannabiksesta taas ei.

e) Alkoholin pidempiaikainen käyttö aiheuttaa vakavia kognitiivisia häiriöitä ja sairauksia.
Kannabiksen pidempiaikainen käyttö ei tuoreen tutkimuksen (Lyketsos & al. 1998) mukaan aiheuta suuria kognitiivisia häiriöitä.

- Väite 2E: Kannabis sisältää kymmeniä masennusta aiheuttavia aineita.

a) Väitteet kannabiksen lääketieteellisestä vaikutuksesta masennuksen poistajana tai sen aiheuttajana ovat tieteellisesti kyseenalaisia ja tapauskohtaisia (kuten kaikki saatavilla olevat apteekin reseptit). Toisille kannabis sopii, toisille taas ei. Kuitenkin nykytiedon valossa on järkevämpää olettaa että kannabiksen käytöllä ei ole suoraa yhteyttä masennukseen.

b) Tutkimukset ovat osoittaneet, että kannabista käyttävillä alle 18-vuotiailla on aikuisiässä suurempi riski sairastua masennukseen. Mikäli kannabis laillistettaisiin, ikäraja pitäisi määritellä kaikki terveysongelmat huomioonottaen, aivan niin kuin alkoholinkin ikäraja on määritelty.

- Väite 2F: Kannabis aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.

a) Nykytiedon mukaan kaikki huumausaineet aiheuttavat riippuvuutta. Eräässä tutkimuksessa (Anthony & al. 1994) selvitettiin voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttava yleinen huumausaine.

Tutkimustulokset eri päihteille ovat tässä:

Alkoholi 15%
Nikotiini 32%
Kannabis 10%

Kannabiksen riippuvuutta verrattiin WHO:n sensuroidun raportin mukaan kahviriippuvuuden tasoiseksi. Paradoksaalisesti voimakkaammin riippuvuutta aiheuttava aine on laillisesti saatavissa.

b) Kannabiksen riippuvuus on enemmänkin henkistä kuin fyysistä riippuvuutta. Henkinen riippuvuus ei ole lainkaan yhtä vahvaa kuin fyysinen riippuvuus.

c) Aineen ongelmakäytön lopettamista seuraavat vieroitusoireet ovat kannabiksella huomattavasti vähäisempiä kuin alkoholilla. Alkoholin vieroitusoireet voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan, kannabiksen eivät.

--

Mitä voimme tehdä estääksemme medikalisoinnin?

- Painostaa valtiota kertomaan asiasta tieteellisin todistein valehtelematta tai totuutta vääristämättä. Jokaista lääketieteellistä väittämää tulisi tarkastella kriittisesti.

Päihdelinkki tiivistää loistavasti:

"* Mitä nuorempana kannabiksen käyttö aloitetaan, sitä suurempi riski on sairastua aikuisena vakaviin mielenterveydenhäiriöihin kuten psykoosiin tai masennukseen. Lykkäämällä kokeilua tai pidättäytymällä kannabiksesta kokonaan vältät riskejä.

* Mitä useammin käytät kannabista, sitä suurempi on riski, että ilmenee mielenterveyden häiriöitä. Jos käytät, aseta käytölle rajat ja pidä niistä kiinni. Jos käytät, tarkkaile ettei käyttö muodostu ainakaan päivittäiseksi. Lopettamalla kokonaan vältät riskin parhaiten.

* Älä käytä kannabista yhdessä muiden päihteiden kanssa.

* Mitä suurempi käytetty kerta-annos, sitä suurempi riski on saada paniikki- tai ahdistuskohtaus tai kokea kannabiksen aiheuttama sekavuus."

--

3: Kategorisointi

Kategorisoinnilla tarkoitetaan asian x luokittelua tiettyyn ryhmään.
Väärinkäytettynä kategorisointi on erittäin vaarallista, koska se lisää epätietoa itse asiasta x.

Kannabis luokitellaan ryhmään "huumeet". Tällainen luokittelu lisää mahdollisuutta virhetulkita asioita.

a) Alla esimerkki yleisestä kategorisoinnin aiheuttamasta virhepäätelmästä:

Huumeet ovat valistuksen mukaan hengenvaarallisia.
->
Mm. Heroiini, kokaiini ja kannabis ovat huumemääritelmän alaisena.
->
Heroiini, kokaiini ja kannabis ovat hengenvaarallisia.

Ylläoleva esimerkki on virhepäätelmä siksi, että kannabiksella ei tutkitusti ole minkäänlaista yhteyttä kuolleisuuslukemiin, toisin kuin kokaiinilla ja heroiinilla, jotka ovat pelkältä vahvuudeltaan jo aivan eri tason huumeita kuin kannabis.

b) Toinen, vaarallinen virhepäätelmä:

Huumeet ovat valistuksen mukaan hengenvaarallisia
->
Henkilö X nauttii annoksen kannabista, joka on huumemääritelmän alaisena.
->
Henkilö X huomaa, ettei kannabis aiheutakaan suuria muutoksia
->
Henkilö X päättelee huumevalistuksen olevan täyttä puppua
->
Henkilö X päättää kokeilla vahvempia aineita: Esim. Heroiini, kokaiini.

Tämä esimerkki on kategorisoinnin aiheuttama vaaratilanne siksi, että kannabis on huomattavasti harmittomampi huume kuin heroiini tai kokaiini. Lisäksi kannabista ei käytetä suonensisäisesti (suurin vaara), toisin kuin heroiinia.

--

Mitä voimme tehdä estääksemme tämän kategorisoinnin?

- Poistaa harhaanjohtavat luokitukset hengenvaarallisten väärinkäsityksen mahdollisuuden vuoksi.

--

4: Kriminalisointi

Kriminalisoinnilla tarkoitetaan yleisesti asian x kieltämistä lailla. Kannabiksen kohdalla rikollistamisen perustelut ovat erittäin kyseenalaisia.

- Väite 4A: Sota huumeita vastaan vähentää huumeiden käyttöä.

a) Väite on epätosi.

Huumeiden käyttö on noussut kaikissa huumeissa kieltolain jälkeen. Marihuanan käyttö on yleisesti ottaen jatkuvasti noussut. Samoin mm. kokaiinin (vahva huume) käyttö on viisinkertaistunut välillä 1972-1988. Nykypäivänä heroiinin kerta-annoksen hinta on monin verroin halvempi kuin 70-luvulla, mikä tekee ostamisen helpommaksi. Huumeiden käytön vähentäjänä sota huumeita vastaan on aikamme suurimpia epäonnistumisia.

b) Sota huumeita vastaan on rasistista. ACLU (American Civil Liberties Union) on suuresti kritisoinut huumesotaa turhasta vankiloiden täyttämisestä ja vähemmistöjen sortamisesta. DPA:n (Drug Policy Alliance) raportin (2006) mukaan Yhdysvaltojen "huumevapaat alueet" eivät pidä nuoria erossa huumeista, vaan sen sijaan luovat vahvaa rodullista erottelua.

c) Sota huumeita vastaan on estänyt kannabiksen laitonta maahantuontia USA:han. Tämän johdosta salakuljettajat ovat siirtyneet kuljettamaan esim. heroiinia (pienikokoisempaa - helpompi salakuljettaa) kannabiksen sijasta. Lisäksi USA:n sisäiset kannabiksen kasvattajat ovat lisänneet tuotantoaan paikatakseen kysyntää.

- Väite 4B: Kannabiksen kriminalisointi on vähentänyt kannabiksen käyttäjiä.

a) Tähän väitteeseen on vastattu aikaisemmissa vastaväitteissä. Yleisesti tulkittuna tämäkin väite on vailla tieteellistä pohjaa.


Johtopäätös tästä kaikesta:

- Valtiolla on yksinkertaisesti liian isot rahat kiinni tämän hetken päihteissä (sana _lailliselle_ huumeelle).

- Kannabista ovat käyttäneet toimivasti useat potilaat kipulääkkeenä. Miksi? Koska se toimii. Ainetta ei käytetä, mikäli se ei täytä funktiotaan. Tietenkään kannabis ei sovellu kaikille.

- Kannabis on huomattavasti alkoholia ja tupakkaa lievempi ja vaarattomampi aine. Tässä vielä taulukkoa vertailusta:

xxx=suora yhteys

xx=epäselvä yhteys

x=ei yhteyttä

	Alkoholi	Kannabis
Kuolleisuus	xxx	x
Myrkytykset	xxx	x
Somaattiset sairaudet	xxx	xx
Riippuvuus	xxx	xxx
Kognitiiviset häiriöt	xxx	xxx
Psykoosit	xxx	xx
Muut mielenterveyshäiriöt	xxx	xx
Raskausvaikutukset	xxx	xx
Väkivalta	xxx	x
Onnettomuudet	xxx	xx

Silti alkoholikontrollia lievennetään ja kannabiskontrollia yritetään tiukentaa. Järkisyitä tähän ei ole.

- Kannabiksen kriminalisointi nopeuttaa huumeverkoston ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvua. Kannabiksen laillistaminen estäisi huumeverkoston voiman, ja tätä kautta laittomat huumekauppiaat menettäisivät kannabismarkkinansa.

Mitä voimme tehdä?

HUUMAUSAINEISIIN KOHDISTUVA KONTROLLI PITÄISI MITOITTAA HUUMAUSAINEIDEN HAITALLISUUDEN MUKAISESTI.

Lopuksi vielä mietelmää:

Minä en ymmärrä, miten

Tiede ja terveys voivat olla
demokraattisesti määriteltävissä olevia perspektiivejä.

Nämä kaksi asiaa eivät saa riippua kannattajakunnasta saati mielipiteistä
vaan niiden pitäisi pohjata useiden tahojen pohjalta tutkittuun todistusaineistoon.

Perhekuria tehostetaan sopivan suomalaisesti, väkevillä
mutta laillisilla substansseilla.

Minä en suostu hyväksymään maailmaa, jossa
asioiden totuusarvo piilotetaan
isojen kihojen syrjäpöydässä tehdyn
kolikonheiton taakse
sekä
lokaalin enemmistön äänestyksen tuloksesta.

Peace.

Lähteitä:

http://www.uta.fi/laitokset/sospol/tutkimus/huumeet.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis
http://en.wikipedia.org/wiki/War_on_drugs
http://www.samefacts.com/archives/drug_policy_/2006/12/afghan_heroin_in_la_and_the_heroin_price_collapse.php
http://www.aclu.org/drugpolicy/racialjustice/10765pub20031017.html